Otin ratkaisevan askeleen toipumisen tielle

Hei, minä olen Paula. Ikää reilut 45 vuotta. Olen neljän rakkaan lapsen äiti, yksi heistä on pieni Enkeli. Elämäni oli vuosia harmaata massaa. Se oli suorittamista, paljastumisen pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä.

Tammikuussa otin ratkaisevan askeleen toipumisen tielle ja hyvästelin kemiallisen persoonani – sekä suuren rakkauteni alkoholin. Sitähän se oli, suurta rakkautta. Pakonomaista tarvetta juoda ja pyörittää koko perhettä pahan oloni kierteessä.

Sairaus ei katso ikää, ei sukupuolta, eikä lapsuuden haaveeni todellakaan ollut sairastua isona alkoholismiin. Niin vain kävi, kun omaan siihen geeniperimän ja käytin päihteitä.

Rakensin itselleni kivijalan minnesotahoidossa, Naantalin Rehapissa. Aivan ihmeellinen paikka. Täynnä ymmärrystä ja aitoa välittämistä. Sain sieltä itselleni toisen kodin ja paljon aitoja ystäviä.

Tänäänkään en ole yksin. Tällä hetkellä elän hyvää elämää iloineen ja suruineen. Uskallan olla onnellinen. Minun ei tarvitse enää pelätä, salata, hävetä eikä kantaa valtavaa syyllisyyden taakkaa. Saan elää kiitollisena ihmisen arvoista elämää päivän kerrallaan. Tästä sairaudesta en parane, mutta voin sitä hoitaa minulle ainoalla mahdollisella tavalla, eli puhumalla miltä minusta tuntuu. Joka päivä.

Minulle tärkeää on perhe, luonto ja ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi. Se, että mieli ja keho voi hyvin. Muista aina, että sinäkin olet arvokas ja tärkeä. Itse tämän hetkeksi unohdin.”