Luulin, että en ikinä voisi nauttia elämästä ilman päihteitä

Jessikan tarina

Hei! Nimeni on Jessika. Lähisuvussani on paljon päihdeongemaisia ja vaikka lapsuuteni olikin suhteellisen hyvä, myös minulle nämä geenit periytyivät.

Kun ongelmat perheessämme kasvoivat, minut sijoitettiin lastensuojelulaitokseen, jossa tulivat nopeasti huumekokeilut mukaan. Heti kun täytin 18 vuotta, räjähti huumeongelmani valtavaksi.

Käytin viisi vuotta päivittäin kaikkia mahdollisia huumeita, harhailin yli neljä vuotta asunnottomana Helsingin kaduilla ja kodittomien asuntoloissa, jouduin myös muutaman kerran vankilaan istumaan lyhyitä tuomioita. Mikään ei auttanut ja viimeisen puolen vuoden aikana olin yli kuusi kertaa yliannostuksen takia sairaalassa. Ajattelin silloin, että ainoa tapa päättää huumehelvetti oli kuolla. Jostain syystä äitini viimein sai puhuttua minut lähtemään hoitoon. Olin todella kyyninen, koska luulin että kyseessä olisi joku katkaisuhoito, jossa olin pari kertaa käynyt lepäämässä muutaman päivän ja taas lähtenyt käyttämään päihteitä.

Kun kuulin Rehapin infon, purskahdin lohduttomaan itkuun. Ensimmäistä kertaa eläissäni kuulin, että joku osaa pukea sanoiksi juuri sen mikä minua vaivaa. Vihdoin jollain taholla saattaisi olla ratkaisu koko elämän kestäneeseen pahaan olooni.

Kävin Rehapin päihdehoidon, jatkohoidon ja hoidan edelleen itseäni vertaistukiryhmillä säännöllisesti. Olen saanut elää kaksi vuotta raitista elämää. Minulla on oma ihana asunto, opiskelen matkailualaa ja teen iltatöitä. Olen saanut tehdä vapaaehtoistyötä koirien kanssa ja hain myös itselleni rescue-koiran ulkomailta. Koiran kanssa vietetyt yhteiset hetket tuovat minulle paljon iloa.

Luulin, että en ikinä voisi nauttia elämästä ilman päihteitä! Mutta nyt kaikki on toisin. Vihdoin saan elää sitä elämää, josta aina päihteitä käyttäessä haaveilin. Vihdoin saan olla olla onnellinen.