Tauno-tonttu ja pienet näkäräiset

Tauno-tonttu odotti hikisenä ja sinertävänä joulupukin oven takana.

Olenkohan minä ottanut liian kirjaimellisesti laulun kohdan, jossa lauletaan ”juuuooovaaat lientä”, tonttu mietti, arvuutellessaan syytä määräykselle saapua Joulupukin konttoriin puhuteltavaksi.

—Sisään, jyrisi ääni oven takaa.

Tauno oli laskea alleen. Muutenkin pelotti maailman asiat, kuten oman tonttulakin varjo. Tonttu oli vakuuttunut, että hänestä oli kanneltu Joulupukille kuksankallistelusta, joka oli varsin kohtuullista. Paskiaiset. Hommani olen aina hoitanut ja lahjat toimittanut perille. Jos joskus olen pienet näkäräiset maistanut, Tauno mietti astuessaan sisään pukin konttoriin. Luiset polvet vatkasivat katkokävelystä, kun Tauno otti tonttulakin päästään huomatakseen, että siihen oli kuivunut riisipuuroa. Joulupukki nousi seisomaan pöytänsä takaa ja nosti kädet lanteilleen.

—Jaahas, siinä sitä nyt sitten ollaan nuttu rusinasopassa ja tylsämielisenä, Joulupukki sanoi lempeästi.

Kylmä hiki valui Tauno-tontun alushousuihin ja pienet ryppyiset kädet puristuivat nyrkkiin. Silmät pälyilivät katonrajaa etsien koloa, josta pääsisi karkuun epämiellyttävää tilannetta, johon kaikin puolin syytön tonttu oli joutunut. Pukki istuutui ja nosti lapikkaansa pöydälle.

—Ei sinua kehtaa kuule enää ihmisten ilmoille päästää. Lapsosilta saan kirjeitä, joissa kertovat kuinka olet sammunut heidän ikkunansa alle örvellettyäsi ensin pihamaalla, vieläpä keskellä päivää, vaikka tämä työ vaatii erityistä hienotunteisuutta ja näkymättömyyttä. Kuseskelet nurkkiin ja kiusaat lemmikkieläimiä.

—Panettelevat ilkeyttään, lapset ovat niin pahoja ja kiittämättömiä nykyään.

Pukki keskeytti tontun vastalauseen, kumartui eteenpäin ja työnsi kännykkänsä näytön Taunon naamaan kiinni. Näytöllä olevassa valokuvassa konstaapelit raahasivat Taunon näköistä tonttua parrasta poliisiautoon.

—Tämä kuva on Suomen Turusta, paikasta, jossa julistetaan joulurauha koko maahan, Pukki sanoi.

—Ai kauhee, Tauno älähti.

Tonttu mietti kuumeisesti selitystä.

—Turkulaiset poliisit ovat hulluja, he ovat luultavasti saaneet liian vähän lahjoja lapsena. Sen kyllä huomasi, eivät uskoneet minua edes oikeaksi tontuksi, mutta syyttivät silti tonttuilusta, vaikka olin ottanut vain pienet näkäräiset, Tauno vuodatti.

Joulupukki huokaisi sulkien kännykän. Tauno jatkoi selittämistään, kunnes Pukki keskeytti tontun nostamalla kurpitsan kokoisen kämmenensä merkiksi. Tonttu vaikeni.

—Sinä olet Tauno hyvä tonttu. Mutta rajansa on kaikella, kuten sillä, kuinka monta promillea siellä tonttulakin alla pöhisee, vaikka tonttuilusta toki palkkasi saatkin. Me olemme Muorin kanssa päättäneet lähettää sinut hoitoon.

—Auts, älähti Tauno.

—Otapa nyt rauhallisesti, et sinä ole ainoa joka täältä Korvatunturilta on hoitoon lähtenyt. Petteri Pirikuono on raitistunut hoidossa ja Joulupukin Muori samaten. Muori se kuule aikanaan olikin hurja tapaus, mutta ei siitä sen enempää.

—Nyt on elämä pystyssä, mihin mua viedään, tonttu uikutti lyötynä.

—No tuolla kaukaisessa Rymättylässä on sellainen paikka, joka sopii myös meille taruolennoille. Aikanaan kun sinne soitin Muorin juomisesta huolestuneena ja esittelin itseni Joulupukiksi, uskoivat heti. Eivät kyseenalaistaneet ollenkaan ja kertoivat olevansa melkoisia tonttuja itsekin. Ja kyllä he olivatkin, kun siellä sitten myöhemmin vierailin. Eivät hätkähtäneet, kun lensimme Petteri Pirikuonon kanssa parkkipaikalle täysissä tamineissa. Olivat kuulemma nähneet pahempaakin. No, Muori tuli raittiina takaisin, ja minäkin kävin myöhemmin läheishoidon siellä.

—Ei kai tässä auta, Tauno-tonttu vaikersi.

—Sinne vain, saat tarunhohtoisen elämäsi tonttuna takaisin, Joulupukki vakuutti ja haukkasi nisua.

Niin lähdettiin matkaan. Halki leiskuvien revontulien veti Petteri rekeä ja Tauno istui krapulaisena vällyjen alla synkissä mietteissä. Pitäisikö hypätä, tonttu mietti ja katseli kuunvalossa kylpevää vaaramaisemaa.

Petteri lisäsi vauhtia ja hymyili. Tietäisitpä vain, Tauno hyvä.

Teksti: Kalle Lähde
Kuva: Unsplash/Tim Mossholder