Olin lähdössä talvilomalle Thaimaahan ‒ päädyin päihdehoitoon Rehappiin

Ahkerana työntekijänä omassa yrityksessäni kaipasin hiukan taukoa arjen puurtamisesta. Vuosi sitten olin lähdössä talvilomalle Thaimaahan. Kuten monina aiempinakin vuosina. Hieman juhlimista ja rentoutumista, valoa ja lämpöä, irti arjesta ja vieraissa maisemissa, sitähän ihminen välillä kaipaa.

Olin aloittanut pienen juhlinnan jo kotimaan kamaralla, ostanut lentoliput pari päivää aiemmin. Idea Thaimaan reissusta vaikutti sillä hetkellä loistavalta. Näinhän minä yleensä tein, juhlat alkoivat jo ennen reissua. Ensin seitinohuet päivähiprakat, sitten tasaisempaa juomista iltaisin.

Jostain syystä en pystynyt lopettamaan ‒ ja vaimo jaksoi nalkuttaa asiasta turhan usein. Omasta mielestäni hallitsin alkoholinkäytön täysin. Välttääkseni riidat join usein salaa ja kätkin pulloja mitä kummallisimpiin paikkoihin. Tai sitten toin jääkaappiin muutaman oluen osoittaakseni, että näin saunailtana muutama janojuoma nyt kuuluu asiaan. Vaimo ihmetteli, miten noin vähästä alkoholimäärästä voi tulla noin juovuksiin. No minähän kävin välillä tietenkin aarrekätköilläni.

Lähtöä edeltävänä päivänä päätin pitää taukoa juhlimisesta, jotta olisin asiallisessa ruodussa ja sopivan skarppina lennolle. Kun lähtöpäivä sitten koitti olin kuitenkin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt matkustamaan kotoani edes lentokentälle. Ensimmäinen juomaton päivä tarkoitti sitä, että elämää suurempi krapula jylläsi minussa. Makasin vuoteessa. Vointini oli niin huono, että pelkäsin ja toivoin kuolemaa, molempia samaan aikaan.

Parin päivän päästä vaimoni huuteli suljetun makuuhuoneen oven takaa, että minun täytyisi lähteä päihdehoitoon, kuten oli huudellut niin monesti aiemminkin. Olin jälleen kerran linnoittautunut makuuhuoneeseen potemaan juomaputken aiheuttamaa hirvittävää tuskaa ja häpeää.

Jostain syystä kuitenkin laitoin silloin viestin vanhalle ystävälleni, jonka tiesin käyneen Rehapin päihdehoidon vuosia aiemmin. Viestini oli lyhyesti ”Pitäisikö minun mennä hoitoon?” Hänen vastaus oli vielä lyhyempi. ”Pitäisi”. Mietin silloin, että minäkö alkoholisti? Ajatus ei ollut mieluisa ja jatkoin peiton alla painajaisten parissa hikoilemista.

Seuraavana aamuna alkoi prosessi, jonka seurauksena vaimoni vei minut Rehappiin. Siellä minä täyttelin sisäänkirjautumislomaketta vaikka samaan aikaan piti olla ”nauttimassa” Thaimaan auringosta.

Hoidossa minulle selvisi, että sairastan päihderiippuvuutta. Sen takia kaikki menee aina mönkään, kun yksi drinkki valuu kurkusta alas. Riippuvuus pitää huolen siitä, että en pysty lopettamaan. Kun tajusin oman tilani, mieli kirkastui pikkuhiljaa ja kuukaudenmittaisen hoitoprosessin aikana sain toivon parempaan tulevaisuuteen.

Ihmeellistä kyllä, hoidon jälkeen ei ole tarvinnut krapuloissa täristä. Myös häpeä, syyllisyys, valehtelu ja peittely ovat poissa. Tästä on nyt vuosi. Töitä on tehty. Tuleva loma häämöttää. Odotamme sitä vaimon kanssa innolla. ♥

‒ Kertonut Jouko, joka raitistui minnesota-mallisen päihdehoidon avulla Rehapissa.

Jos olet huolissasi omasta tai läheisesi päihteidenkäytöstä ja haluaisit siihen muutoksen, soita meille Rehappiin, puh. 09 3611 9880

Lue myös:
Tipaton tammikuu on ohi
Banaanin piilotus ja päihderiippuvuuden tunnistaminen
Hyödyllinen lahja, joka voi tuoda iloa vuoden jokaisena päivänä
Päihteistä voi päästä eroon tehokkaan hoidon avulla
”Elämä on vaan niin paljon helpompaa ilman päihteitä”