Poikkeustila Espanjassa, päivä 26

Rehapissa raitistuneen Joukon pohdintoja Espanjan erityisoloissa koronapandemian aikaan

Alkoholismia sairastavan (nykyisin käytetään useimmin termiä päihderiipppuvainen) elämää on todella vaikea ymmärtää, ellei sitä itse koe. Tuo sairaus ei parane leikkauksella, antibiootilla, särkylääkkeellä tai muulla vastaavalla. Siksi niin sanotusti boxin ulkopuolelta tulevat juomisen lopettamiseen liittyvät neuvot on useimmiten turhia ja hyödyttömiä. Lukuunottamatta neuvoja, joissa kehotetaan hakeutumaan oikeaan päihdehoitoon. Ikävä todeta, että vain erittäin pieni osa suomalaisista päihderiippuvaisista pääsee kunnolliseen päihdehoitoon. Itseasiassa vain murto-osa. Itse kuulun tuohon onnekkaaseen pieneen vähemmistöön ja tunnen olevani sen suhteen enemmän kuin etuoikeutettu.

Päihderiippuvuus on hitaasti mutta varmasti etenevä sairaus

Alunperin iloinen ja sosiaalinen alkoholin käyttö muuttuu sairauden edetessä pakonomaiseksi juomiseksi. Toleranssit kasvavat ja juomismäärät sekä -kerrat lisääntyvät. Sairauden edetessä kaikki hauskuus häviää ja elämästä tulee hyvin ahdistavaa. Nousuhumalan kohdalla saattaa vielä hetkeksi päästä iloisempiin tunnelmiin, mutta nämäkin hetket typistyvät ja ajan myötä häviävät kokonaan. Siitä huolimatta alkoholisti hakee uudelleen ja uudelleen niitä joskus kauan aikaa sitten saavutettuja iloisia olotiloja, vaikka ei olisi sellaisia enää vuosiin kokenut. Niin minäkin tein. Ymmärtämättä sitä, miksi tämä ei tunnu enää siltä kuin omasta mielestä pitäisi tuntua.

Nyt vain otat itseäsi niskasta kiinni ja juot vähemmän! Helppoa?

Nyt vain otat itseäsi niskasta kiinni ja juot vähemmän! Minäkin kuulin tuollaisen hienon ohjeen ja monia muita vastaavia. Helpolta kuulostava vinkki, mutta tuollaisen suustaan päästävä ei tiedä tästä sairaudesta yhtään mitään.

Entäs tipaton tammikuu? Se on oikea vitsi. Tammikuu kärvistellään kuivana ja lasketaan tunteja. Kuivahumala jyllää kuukauden ja se on oikea kärsimysten kärsimys myös läheisille. Sitten helmikuusta eteenpäin vedetään pää märkänä ja kaksin käsin loppuvuosi. Koska olinhan minä tammikuun juomatta. Selvinpäin. Urhoollinen saavutus. Mitalilla pitäisi palkita. Vähintään.

Avunhakemisyrityksiä

Itse hain aikoinaan apua vertaistukiryhmästä. Minun kohdallani vain harmillisesti kävi niin, että kyseinen klubi sattui olemaan sisäänpäin kääntynyt ja tulokkaana putosin kärryiltä ihan ensi metreillä. En tajunnut yhtään mitään mitä siellä juteltiin, eikä kukaan vaivautunut asioita minulle sen enempää avaamaan. Käynnit loppuivat lyhyeen ja juominen jatkui.

Myöhemmin hain apua päihdepoliklinikalta. Siellä ihan ensimmäinen minulle tehty kysymys oli ”Haluaisitko jotain pillereitä?” Vastasin, että en nyt sellaista ajatellut, kun tulin hakemaan apua tähän päihdeongelmaan. Muutamia kertoja siellä tuli käytyä kuuntelemassa, miten kaikki näyttää osaltani hyvältä ja on kuulema hommat hyvin hanskassa. Joku kaavake piti joka kerta täyttää missä kysyttiin heidän palvelun tasostaan. Vastaa asteikolla 1−10 mitä mieltä olet, kuinka hyvin palvelemme ynnä muuta sellaista. Joskus menin tuollaisen käynnin jälkeen suorinta tietä baariin kaljalle. Koska heidän mielestään minulla oli kaikki niin hyvin. Eikä ongelmasta tietoakaan.

Rehapin päihdehoitoon

Onnekseni tammikuussa 2018 pääsin Minnesota-malliseen päihdehoitoon Rehappiin ja siellä aloin ymmärtää, mistä tässä sairaudessa on kysymys. Asialle toisensa jälkeen alkoi löytyä vastaus ja aloin ymmärtää tämän sairauden todellisuuden. Kuukauden mittainen perusjakso hoitolaitoksessa ja sen jälkeen 11 kk:n mittainen jatkohoito omissa ryhmissä teki tehtävänsä.

Raitistuin. Tuosta kokemuksesta voisi kirjoittaa vaikka erillisen kirjan. Ei siitä sen enempää nyt.

Mitä mietin tänään?

Tämä sairaus seuraa minua loppuikäni, mutta sen kanssa minun on kohtuullisen helppo kulkea. Rehapista sain parhaat mahdolliset työkalut sairauteni hoitamiseen ja raittiina elämiseen. Unohtamatta sitä aivan mieletöntä joukkoa kaltaisiani, joihin olen saanut reilun parin vuoden aikana tutustua. Vertaistuki on minulle todella tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Se on jännä juttu, miten kaksi tai useampi samaa sairautta sairastavaa keskenään jutelleessaan hoitaa toinen toistaan. Melkeinpä huomaamatta.

Oheisen lainauksen kera toivotan Hyvää Pääsiäistä (ja ehkä myös vappua) itse kullekin.

”Kun tänään ei juo, niin on valtavat todennäköisyydet sille, että huomenna herää ilman krapulaa”.

Espanjassa on todettuja koronatartuntoja nyt yli 150 000 ja menehtyneitä yli 15 000. Todetuista tartunnan saaneista noin 10% on menehtynyt. Aivan kamalaa!

Siunausta jokaiselle. Päivä kerrallaan.

#pysykotona #lockdown

Lue myös:
Banaanin piilotus ja päihderiippuvuuden tunnistaminen
Hyödyllinen lahja, joka voi tuoda iloa vuoden jokaisena päivänä
Päihteistä voi päästä eroon tehokkaan hoidon avulla
”Elämä on vaan niin paljon helpompaa ilman päihteitä”
Läheishoidosta löysin kauan etsimäni sisäisen rauhan ja aidon onnellisuuden