Läheishoidosta löysin kauan etsimäni sisäisen rauhan ja aidon onnellisuuden

Rehapin läheishoito

Kuulin Rehapin läheishoidosta ensimmäistä kertaa osallistuessani perheenjäseneni päihdehoitoon kuuluvaan läheisviikonloppuun. Olin viikonlopun aikana tunnistanut itseni monestakin kohdasta. Aika ajoin kuvittelin, että läheisterapeutti oli selvittänyt taustani ja puhui minusta. Niin paljon samankaltaisuuksia hänen jutuistaan löytyi.

Sunnuntaina Rehapin läheisviikonlopusta kotiin lähtiessäni pohdin, että voisiko tuo läheishoito sopia minullekin? Arki kuitenkin alkoi ja aikaa kului. Sen myötä vakuutuin yhä enemmän siitä, etten tarvinnut kallista hoitoa ongelmieni ratkomiseen. Ajattelin, että läheishoito lienee kuitenkin tarkoitettu vain niille “rikkiryypätyille”. Heille, jotka syystä tai toisesta eivät pystyneet ongelmia itse ratkomaan. Olin iloinen heidän puolestaan, että tuollainen hoito oli kehitetty! Upea juttu! Minulle tosin riittäisi vain asiaan paneutuminen kirjojen ja dokumenttien myötä, sekä säännöllisen epäsäännöllinen ryhmissä käynti. Sitä paitsi elämähän helpottui jo sillä, kun tuo juoppo meni ja raitistui.

Epämääräisen ahdistunut olotilani – mikä mättää?

Kului vuosi Rehapin läheisviikonlopusta. Olin käynyt vertaistukiryhmissä ja lukenut kaiken kirjallisuuden liittyen läheisriippuvuuteen. Olin turvautunut läheisviikonlopussa saamiini oppeihin ja hokenut oppimaani tyyneysmantraa aina ahdistavan paikan tullen. Olin puhunut, puhunut ja puhunut. Siinä sivussa olin saatellut yhden läheiseni hoitoon. Kahden muun kohdalla raivokaskaan yrittämiseni ei tuottanut haluttua lopputulosta.

Ahdisti. Mikä tässä mättää? Vaikka teen kaiken niin kuin siellä Rehapissa läheisviikonloppuna neuvottiin, en siltikään ole tavoittanut sitä tyyneyttä. Sisäistä rauhaa, josta ne siellä hoitokeskuksella puhuivat ja joka säännöllisesti toistui myös raittiiden alkoholistien ja addiktien puheissa. Onko jotain, mitä en vain ymmärrä? Voisiko läheishoidosta olla sittenkin minulle apua? Soitin Rehappiin ja varasin paikan seuraavalle läheishoitojaksolle.

Rehapin läheishoito auttoi näkemään elämäni uudessa valossa ja tekemään hyödyllisiä muutoksia

Lähdin läheishoitoon edelleen hyvin skeptisin aatoksin. Minun oli vaikeaa uskoa, että hoitokeskuksella ja terapeuteilla olisi minulle mitään uutta annettavaa. Minulla ei ole mielenterveysdiagnooseja. En ole ollut päivääkään pois töistä väsymyksen, masennuksen tai muun vastaavan takia. Olen aina suorittanut velvollisuudet ja vastuut täydellisesti. Minulla on perhe, hyvä työ, harrastuksia ja kaikki muutoinkin kohdillaan. Tunsin valtavaa ristiriitaa siitä, että miksi minä, täysin tervejärkinen ihminen kirjaudun päihdehoitokeskukseen 10 vuorokaudeksi hoitoon? Mikä siis sai minut kuitenkin lähtemään hoitoon? Vastaus on toivo.

Toivo siitä, että läheishoidon myötä saavuttaisin sisäisen rauhan. Tyyneyden. Toivo siitä, että löytäisin ratkaisuja ja vastauksia mieltäni askarruttavaan kysymykseen: Mitä tein väärin? Miksi oloni on edelleen huono, vaikka ympärilläni kaiken pitäisi olla hyvin? Toivo siitä, että Rehapin läheishoidolla olisi minulle kuitenkin jotain sellaista annettavaa, joka saattaisi muuttaa elämäni suuntaa.

Vietin Rehapissa elämäni merkittävimmät 10 päivää. Hoitojaksoni aikana sain kokonaisvaltaisen ymmärryksen läheisriippuvuudestani ja siitä, miten se vaikutti minun elämääni ja toimintoihini. Ymmärsin, ettei läheisriippuvuus olekaan pelkästään sairaalloista takertumista toisiin ihmisiin, vaan että se pitää sisällään paljon muutakin. Oivallusteni myötä kykenin näkemään elämäni aivan uudessa valossa ja tekemään tarvittavia toimenpiteitä.

Opettelin uusia toimintamalleja turvallisessa ympäristössä ja havaitsin niiden positiiviset vaikutukset. Meitä oli hoidossa upea porukka! Nauroimme, itkimme, halasimme ja osoittelimme toinen toisiamme taskulampuilla. Kaikella rakkaudella tietenkin. Ryhmän tuki oli korvaamatonta.

Rehapin läheishoidon tavoitteena on kokonaisvaltainen muutos. Tästä kertoo myös läheishoidon symboli, perhonen, jonka jokainen läheishoidosta kotiutuva saa koruna kaulaansa.

Kun eräänä keväisenä sunnuntaina sain itse tuon perhoskorun kaulaani, ymmärsin saavuttaneeni sen, jonka perässä olin koko elämäni juossut. Tyyneyden. Sisäisen rauhan. Olin onnellinen. ■


Artikkelin kirjoittaja Jenna Takatalo toimii nykyään läheisterapeuttina Rehapissa.

Seuraava läheishoitojakso Rehapissa:
30.4. – 10.5.2020

Lisätietoja:
Laura, 040 689 5424 (laura.eklund@humana.fi)
Jenna, 040 553 7544 (jenna.takatalo@humana.fi)
Ryhmään mahtuu enintään 6 henkilöä. Varaathan paikkasi ajoissa.

Artikkeleita, jotka myös saattavat kiinnostaa sinua:

Rehapin läheishoito – intensiivihoitoa myös päihdeongelmaisten läheisille
Annin tarina
Onko läheisten huomiointi päihdehoidossa tärkeää?
Läheisviikonloppu
Hyödyllinen lahja, joka voi tuoda iloa vuoden jokaisena päivänä
Terapeuttien ammatillisella osaamisella on suuri merkitys Minnesota-mallisessa hoidossa
Rehapin päihdehoito auttaa raitistumaan