Olemme osa Coronariaa

SOITA 020 155 0000, AUTAMME SINUA


Jaakon tarina

Jaakko, 46-vuotias opettaja

”Lopeta juominen!”

Kuulin vuosien varrella nämä sanat useilta läheisiltäni. Tunsin oloni kuitenkin erityisen kelvottomaksi, kun silloin 12-vuotias poikani Aleksi oli kirjoittanut nuo sanat muistilappuun jääkaapin oveen.

Monesti mietin, että kunpa voisinkin. Juomiseni ei ollut enää hauskanpitoa hyvässä seurassa, vaan äärimmäisen yksinäistä touhua. Usein jouduin ottamaan ensimmäisen hörpyn jo herättyäni päästäkseni normaaliin olotilaan. Tunsin, että minun oli pakko juoda.

Löysin juomiselleni aina tekosyyt: työuupumuksen, parisuhdeongelmat tai kurjat muistot menneisyydestä.

Vaikka olin hyvin ahdistunut ja toisaalta halusinkin päästä eroon juomisesta, mietin pitkään hoitoon tuloani. Ajattelin: ”En ole kuitenkaan mikään juoppo.” Olinhan akateemisella alalla työskennellyt, yrittäjä ja aktiivinen järjestötoiminnassa.

Hoitoon lähtö

Lopulta pahan oloni pakottamana lähdin hoitoon Rehappiin. Isäni vei minut hoitolaitokseen ja olin hyvin jännittynyt. Ensimmäiset päivät olin hyvin ahdistunut ja kotiasiat pyörivät mielessäni. Vastaanotto oli toisaalta lämmin ja hyvin nopeasti ymmärsin tulleeni oikeaan paikkaan.

Muiden hoidossa olevien kanssa muodostui nopeasti lämmin ja luottavainen suhde. Sain hoidossa puhuttua ulos kaikki juomisen myötä tapahtuneet mieltäni ahdistaneet asiat turvallisessa ympäristössä.


”Kiitos raittiista isästä” – Aleksi, Jaakon 14-vuotias poika

Läheisviikonloppu ja raitis arki

Hoidon tärkein osio on läheisviikonloppu, jossa läheiseni kertoivat, miltä juomiseni on heistä tuntunut. Erityisen koskettavalta tuntui kuulla poikani Aleksin tunteneen, ettei hänellä ole ollut isää. Olin ollut fyysisesti läsnä, mutta henkisesti en ollut ollut hänen elämässään mukana.

Vanhempani olivat olleet jo vuosia jatkuvasti huolissaan minusta ja Aleksista. Läheisviikonlopussa sain kuulla läheisiltäni myös kuinka he  haluavat raittiin Jaakon takaisin elämäänsä. Olin siitä hyvin liikuttunut.

Hoidon jälkeen elämäni on muuttunut täysin hyvin nopeasti. Raittius on ollut helppoa ja tavallinen arki maistuu elämältä. Oloni ei ole yksinäinen, vaan ympärilläni on läheisiä ja ystäviä, joiden kanssa saan jakaa elämääni. Oloni on vapaa. Siksi tapanani on kiittää raittiista päivästä.

Olin liikuttunut, kun kuulin Aleksin sanovan: ”Kiitos raittiista isästä!”